Paavo Nurmi 1/2 Marathon 1.7.2006

Ensimmäinen juoksukilpailuni sai odottaa 24 vuotta, eikä aivan turhaan; pääsin maaliin! Lähdin mukaan TUIKE:n(Turun insinöörikerho) sponsoroimana yhdessä kahdentoista muun insinöörin kanssa. Matkaan lähdettiin ilman turhia aikatavoitteita. Liiasta harjoittelusta ei voinut minua syyttää, kävin säännöllisesti harjoittelemassa parhaimmillaan kaksi kertaa viikossa, silloin tällöin=)

Huomaa, kuinka ilme muuttuu kuvasta kuvaan:)

Lauantai 1.7.2006 valkeni aurinkoisena ja lämpömittari näytti puolen päivän aikaan jo hellelukemia eli 25 asteen paremmalle puolelle. Nestetankkaus aloitettiin todella hyvissä ajoin, paria tuntia ennen kilpailua.. Sykemittari oli huollossa kisan aikana, joten sykettä ei voinut seurata, päätinkin lähteä juoksemaan sellaisella vauhdilla etten henkästyisi.

Lähdin matkaan numerolla 734 kahden insinööri-toverin kanssa. Vauhti oli matala ja matka taittui mukavasti jutellessa. Seitsemän kilometrin kohdalla päätin kiristää hieman vauhtia ja lähdin sooloilemaan. Jonkin ajan kuluttua taitoin matkaa jälleen insinööri-toverin kanssa. Neljäntoista kilometrin kohdilla alkoi matkanteko tuntua raskaalta ja hetken kuluttua katselinkin jo juoksukaverin selkää sadan metrin päästä. Eikä kauaa, kun tuli kylmä hiki pintaan ja juoksu oli jo tuskaista. Viimeiset kuusi kilometriä halusin kävellä enemmän kuin koskaan ja viimeisten kilometrien matkalla olikin jo pakko hieman kävellä.

Viimeiset metrit, ilme kertoo kaiken.

Maaliin pääsin ajalla 02:22:00. Ajattelin, että tämän täytyi olla elämäni paskin lenkki. Nestehukka pääsi yllättämään ja ensimmäisen kilpailun opetus minulle olikin selkeä: nestetankkauksen tärkeys. Uskon, ettei ihan helposti pääsee käymään moinen vahinko uudestaan.

Eväät oli hyvät, vaikka ilme kertoo ehkä muuta:)