Sunnuntai aamu ja kello soi puoli seitsemän, pian lähtö kalastamaan meritaimenta ensimmäistä kertaa Kemiöön. Maken ja Peten kanssa suunnistettiin loskassa ja räntäsateessa ruosteisella carinalla Kokkilan lautan kautta Kemiöön ja sieltä edelleen Dragsfjärdiin.

Perille päästyä hetki ihmeteltiin uimarannalla, että tämäkö se paikka on, kunnes bongattiin parin sadan metrin päästä pari muutakin porukkaa menossa kalalle. Uimaranta oli ainakin parin kalastajan mielestä hyvä ottipaikka, kun ampaisivat sinne ensimmäiseksi kokeilemaan.

Ei saatu kalaa, muttei saaneet muutkaan! Muutaman kalastajan kanssa istuttiin hetki nuotiolla ja kertoivat aikaisemmilla reissuillaan meritaimenia saaneen, mutta tänään ainoastaan yksi näköhavainto. Tuuli kävi idästä/kaakosta, kun sen tuolle paikalle soisi puhaltavan lounaasta. Hylje nähtiin parin sadan metrin päässä rannasta kaloja pyydystämässä, siellä olisi ehkä meidänkin pitänyt olla..

Tällaista kivi- ja hiekkarantaa riitti koko päiväksi. Joku sanoi, että kalastettavaa rantaa olisi ainakin parin kilometrin verran.

Ei ollut märkä, eikä palellut uudessa kelluntahaalarissa. Toivottavasti tarkenee vielä talvellakin..