STOCKHOLM MARATHON 9.6.2007
Nyt se on tehty! Juostu kokonainen marathon eli 42,195km. Aikaa suoritukseen kului himpun verran alle tavoitteeksi asettamani viiden tunnin. Eli maalissa oli erittäin tyytyväinen ja onnellinen kaveri:)
Ilmoittauduin juoksulle hyvissä ajoin jo tammikuussa, kun kuulin että Turun Insinööri kerho on kokoamassa porukkaa Marathonille. Ja hyvä niin, sillä Marathon oli myyty loppuun(17500 osallistujaa) jo ennen helmikuun puoltaväliä. Koko harjoittelu aikaa varjosti sitkeä penikkatauti, johon ei auttanut emulsiositeet, kylmähoito, hieronta, venyttely eikä uudet lenkkarit. Ainoa apu kai olisi ollut pitkä lepojakso, mutta ei sekään näemmä auta, kun en ole kesän aikana montaa juoksu askelta ottanut ja penikkatauti on edelleen riesana:/ Kävin kevään aikana juoksemassa miltei joka viikko kerran ja parhaimpina viikkoina kahdesti. Mackin kanssa juostut pitkät lenkit 18, 21 ja 27km valmensivat hyvin tulevaan koitokseen ja toivat myös mukavasti itsevarmuutta. Ennen varsinaista kisaa olin kokonaan urheilematta viikon ajan ja söin ehkä hieman normaalia enemmän hiilareita sekä tankkasin nestemäisiä hiilareita.
Kisapäivä
Valkeni aurinkoisena ja erittäin kuumana, +29c. Tuollaisessa lämpötilassa en ollut kertaakaan aikaisemmin juossut ja se toikin pientä lisäjännitystä ja nestetankkausta ennen klo.14 alkavaa juoksua. Lähdin juoksemaan Julinin Tomin(sama kaveri kenen kanssa juostiin viime vuonna Paavo Nurmen puolikas) kanssa meille määrätyn viimeisen lähtöveräjän viimeisimpinä, kun molempien ultimate tavoite oli kuitenkin päästä ainoastaan maaliin. Puolitoista kilometriä juostuamme törmäsimme Mackiin! Aika hauska sattuma, kun juoksijoita oli muutama muukin meidän lisäksi:) Juoksimmekin samaa matkaa aina viimeisille kilometreille saakka, jolloin Mackilla oli vielä enemmän paukkuja jäljellä ja otti lopun kovempaa. Hänniltä aloittaminen ja maltillisesti juokseminen toi myös loppupeleissä "henkisenvoittajan" fiiliksen, kun ohitimme kisan aikana yli 3000 juoksijaa, joista suurin osa ohitettiin Marathonin viimeisellä puolikkaalla. Eikä kisan aikana kävelyaskelia tarvinut ottaa muuta kuin juodessa. Maalissa oli tunteet pinnassa eikä tuollaisia fiiliksiä ole urheilu tarjonnut minulle koskaan aikaisemmin.
Kisa meni fyysisestikin nappiin, ainoat pikku jutut olivat jalkapohjiin tulleet rakot, jotka tietenkin vielä puhkesivat kisan aikana tuoden raikkaan lisäsäväyksen fiilikseen:) Toinen juttu oli maha, joka ilmoitti jossain 35km kohdilla, että nyt ei juoda enää yhtään mitään, vesikin meinasi nousta heti seuraavalla hissillä ylös. Liekö liioittelin hieman nesteen tarvetta juomalla kolme mukia nestettä kolmen - neljän kilometrin välein. No eipä siinä loppuvaiheessa enää mitään juomia tarvittukaan ja viimeiset kilometrit olivat minulle ne kaikkein nopeimmat.
Ensi vuonna olisi mukava käydä juoksemassa taas jokin uusi kisa, kenties Berliinissä:)
Nyt se on tehty! Juostu kokonainen marathon eli 42,195km. Aikaa suoritukseen kului himpun verran alle tavoitteeksi asettamani viiden tunnin. Eli maalissa oli erittäin tyytyväinen ja onnellinen kaveri:)
Ilmoittauduin juoksulle hyvissä ajoin jo tammikuussa, kun kuulin että Turun Insinööri kerho on kokoamassa porukkaa Marathonille. Ja hyvä niin, sillä Marathon oli myyty loppuun(17500 osallistujaa) jo ennen helmikuun puoltaväliä. Koko harjoittelu aikaa varjosti sitkeä penikkatauti, johon ei auttanut emulsiositeet, kylmähoito, hieronta, venyttely eikä uudet lenkkarit. Ainoa apu kai olisi ollut pitkä lepojakso, mutta ei sekään näemmä auta, kun en ole kesän aikana montaa juoksu askelta ottanut ja penikkatauti on edelleen riesana:/ Kävin kevään aikana juoksemassa miltei joka viikko kerran ja parhaimpina viikkoina kahdesti. Mackin kanssa juostut pitkät lenkit 18, 21 ja 27km valmensivat hyvin tulevaan koitokseen ja toivat myös mukavasti itsevarmuutta. Ennen varsinaista kisaa olin kokonaan urheilematta viikon ajan ja söin ehkä hieman normaalia enemmän hiilareita sekä tankkasin nestemäisiä hiilareita.
Kisapäivä
Valkeni aurinkoisena ja erittäin kuumana, +29c. Tuollaisessa lämpötilassa en ollut kertaakaan aikaisemmin juossut ja se toikin pientä lisäjännitystä ja nestetankkausta ennen klo.14 alkavaa juoksua. Lähdin juoksemaan Julinin Tomin(sama kaveri kenen kanssa juostiin viime vuonna Paavo Nurmen puolikas) kanssa meille määrätyn viimeisen lähtöveräjän viimeisimpinä, kun molempien ultimate tavoite oli kuitenkin päästä ainoastaan maaliin. Puolitoista kilometriä juostuamme törmäsimme Mackiin! Aika hauska sattuma, kun juoksijoita oli muutama muukin meidän lisäksi:) Juoksimmekin samaa matkaa aina viimeisille kilometreille saakka, jolloin Mackilla oli vielä enemmän paukkuja jäljellä ja otti lopun kovempaa. Hänniltä aloittaminen ja maltillisesti juokseminen toi myös loppupeleissä "henkisenvoittajan" fiiliksen, kun ohitimme kisan aikana yli 3000 juoksijaa, joista suurin osa ohitettiin Marathonin viimeisellä puolikkaalla. Eikä kisan aikana kävelyaskelia tarvinut ottaa muuta kuin juodessa. Maalissa oli tunteet pinnassa eikä tuollaisia fiiliksiä ole urheilu tarjonnut minulle koskaan aikaisemmin.
Kisa meni fyysisestikin nappiin, ainoat pikku jutut olivat jalkapohjiin tulleet rakot, jotka tietenkin vielä puhkesivat kisan aikana tuoden raikkaan lisäsäväyksen fiilikseen:) Toinen juttu oli maha, joka ilmoitti jossain 35km kohdilla, että nyt ei juoda enää yhtään mitään, vesikin meinasi nousta heti seuraavalla hissillä ylös. Liekö liioittelin hieman nesteen tarvetta juomalla kolme mukia nestettä kolmen - neljän kilometrin välein. No eipä siinä loppuvaiheessa enää mitään juomia tarvittukaan ja viimeiset kilometrit olivat minulle ne kaikkein nopeimmat.
Ensi vuonna olisi mukava käydä juoksemassa taas jokin uusi kisa, kenties Berliinissä:)
