Eli kaikkea noita kaloja kävi veneessä eilen illalla, kun Hannun ja Pepen kanssa käytiin Paraisilla kalassa. Tai no venettähän me oltiin oikeasti siirtämässä Kuusistosta  Paraisille, mutta ei sinne ihan suoraan voitu ajaa.. Hannu vei reissun suurin hauki-sarjan(3,2kg) sekä suurin lahna-sarjan. Pepe tuli tiukasti toiseksi hieman alle kolmosen hauella. Meikäläisen oli tyytyminen puikkareihin, tais olla parin kilon painoinen suurin. Haukeja tuli yhteensä seitsemän kappaletta, joista viisi puna-valkoisella suspilla ja Hannu nosti pari haukea vihertävällä nilsulla. Saatiinpa Pepen kans myös tupla-tärpit, kun molempiin suspeihin kävi hauet saman aikaisesti kiinni. Minä käytin pikaisesti myös mitallista kuhaa veneessä. Sen verran yllätyin suspiin syöneestä kuhasta, että hätäisesti nostin kalan ylös ja ryökäle putosi veneen laidalle ja siitä takaisin jorpakkoon. Se olikin sitten mun ensimmäinen jigattu kuha:) Ilma oli edellisiin päiviin verrattuna koleahko ja pilvinen, eikä kotiin jätetyt kalsarit juuri lämmittäneet.

Suurin lahna-sarjan voittajan on helppo hymyillä

Suurin Hauki-sarjan voittajan oli myös helppo hymyillä:)

Tuplatärppi ja jälleen meinaa naurattaa

Lauantai pyydettiin haukea Hannun kanssa pohjois Airistolta, Ruissalon kylpylästä lainatun veneen kanssa. Vuokra veneestä oli ihan kohtuullinen, viis egeä. Keli oli loistava, aurinko paistoi, ei juuri tuullut ja aaltoakin oli vain nimeksi. Käytiin yhteensä yli kahdeksan kilometrin lenkki soutaen vesillä. Minä kalastin sinnikkäästi koko päivän perholla, laihoin tuloksin. Takaisin tullessa luovuinkin siitä puuhasta, totesin etten vaan osaa. Pitää pyytää Jarskia kesällä opastamaan hieman. No en ehtinyt montaa heittoa heittää puna-valkoista suspia, kun sain jo nostaa pari kiloisen hauen veneeseen. Siihen jäikin lauantain saalis. Mukava päivä muuten uusilla vesillä ja grillatakin ehdittiin. Täytyy tuolla joskus uudemmankin kerran käydä, sen verran hyvännäköisiä haukipaikkoja oli.

No jotain hyötyä tuosta reissusta muutenkin oli. Sunnuntain viehe valinta oli helppo, lauantaina ja edellisenä viikonloppuna hyväksi todettu puna-valkoinen suspi sai jatkaa pyynnissä. Sunnuntaina oli tarkoitus hakea Pepen vene Kuusiston telakalta ja kalastella matkalla Paraisille Pepen mökille, mihin se vene oli tarkoitus ajaa. Vaan toisin kävi, moottorin perä oli telakan pihalla levällään ja siipiratas vaihtamatta. Vene olisi valmiina vasta ensi viikolla, joten lähdettiin sitten autolla kohti Paraista.

Vesille päästiin puoli kahden aikoihin ja ensimmäinen tärppi ja hauki tuli jo venelaiturin viereisestä lahdesta. Alku näytti siis hyvältä. Muutama haukilahti, pari haukea ja kahvitaukoa myöhemmin suunnattiin takaisin laituriin poimimaan Katri kyytiin ja sitten mökille askartelemaan Pepen ja Katrin hääpaikka opasteita. Jonkin aikaa niiden parissa piiperrettiin, lähinnä Pepe, minä keskityin paskan puhumiseen ja puiden katseluun.. No siinähän tuli nälkä, onneksi Katri oli varannut mukaan pari pakettia makkaraa, salaattia ja patonkia. Ruuan jälkeen haettiin Katrille spraymaalit autolta, niin että se pääsi taitelemaan opaskylttejä ja minä ja Pepe päästiin vielä hetkeksi kalalle.

4,5kg. Tämä oli suurin keväällä pyydetty hauki mulle.

Alku oli taas hyvä, heti mökkilaiturin vierestä ensimmäinen puikkari veneeseen ja takaisin kasvamaan. Siitä pöräytettiin hieman etiäpäin seuraavaan paikkaan. Tuuli kävi suoraan lännestä ja meidän oli helppo lasketella tuulen mukana pohjois-puolen kaislikkoista ja matalaa rantaa. Tätä rantaa ei oltu niin paljon kalasteltukaan aiemmin, ei varsinkaan niin pitkälle mitä nyt.

Monia maapallo- ja kaislatärppejä myöhemmin jytisi oikein kunnolla. Nyt oli kiinni ainakin kolme kiloinen. Sitten lähti kunnon veturi liikenteeseen. Siimaa oli ulkona ainakin parikymmentä metriä ja hauki veti siimaa sivuttaissuunnassa meihin nähden näyttäytymättä lainkaan. Vapa meni mutkalle, jarru valitteli välillä ja kala pysytteli veden alla. Nyt sen punnitsin näkemättä jo kuusi kiloiseksi. Ei ollut mikään puikkari. Tuuli pukkasi meitä edelleen rantaa pitkin ja kala tuli välillä mukana ja välillä se otti spurtteja, edelleen kokonaan pinnan alla. Nyt alkoi jo jännittämään, millainen peto veden alla olisikaan. No kauaa ei tarvinnut sitä miettiä, kun kala päätti ottaa näyttävän spurtin kohti pintaa ja siihen päälle komean hypyn, niin että koko komeus oli veden päällä. Ainakin kahdeksan kiloa! Nyt oli kala kasvanut jo kolmesta kilosta kasiin ja se oli edelleen kaukana meistä.

Pepe kaivoi kameran esiin ja päätti, että tästä täytyy saada väsytysvideo. Vene ajelehti edelleen tuulen mukana ja päätettiin, ettei ankkuria lasketa lainkaan. Oli turha ottaa riskiä, että kala sotkeutuisi ankkuriköyteen ja karkaisi, kun oltiin jo aika liki rantaa ja moottori oli nostettu ylös jo hyvän aikaa sitten. Pikku hiljaa oltiin rannassa ja siima alkoi lyhentyä ja kala tulla likemmäs. Aina kun ajatteli, että pian se väsyy, tulee pintaan ja kellahtaa niin se otti uuden spurtin. Ei väsyttänyt haukea lainkaan, oli edelleen oikein hyvissä voimissa. Kalastajan jalat tahtoi olla jo aika pehmeät.. Viimein siima lyheni muutamaan metriin, päätettiin laittaa kamera sivuun ja koittaa jos hauki-mamma tulisi vaa-alle ja kuvaan. Ensimmäinen yritys meni vielä reisille, kun hauki säikähti laukapihtejä ja syöksyi lyhyesti. Seuraava yritys jo onnistui, pihdit saivat hyvän otteen alaleuasta, mutta hauki rimpuili edelleen viimeisillä voimillaan vastaan. No eihän se siitä enää millään irti rimpuillu, kun Pepellä oli hyvä ote gripistä ja samassa kala oli jo veneessä. Nyt se punnittiin käsin ja silmillä jo kympiksi! Perhana mikä krokotiili! Aikamoinen fiilis! Puntari kaivettiin esiin ja painoksi saatiin 9,1kg. Ei mennyt vieläkään kymppi rikki, mutta mielettömän vastuksen antoi ja todella komea hauki oli muutenkin. Pari kuvaa ja hauki takaisin veteen. Nyt piti istahtaa veneessä ja vetää pari kertaa henkeä oikein kunnolla. Oli hervoton olo vieläkin.

Vielä ehdittiin muutama heitto heittää ja yksi hauki pyytää, ennen kuin Katri soitteli ja ilmoitti että nyt vois olla aika lähteä. No siltä se jo tuntuikin. Hieno iltapäivä vesillä ja ennätyskala plakkarissa. Kaikki kalat tuli samalla valko-punaisella suspilla, joka ei viime syksynä tahtonut kelvata lainkaan hauelle, mutta nyt keväällä on osoittautunut oikein hyväksi ottipeliksi. Keskiviikkona koitetaan uudelleen siirtää Pepen venettä, ja voihan se olla että kalastusvehkeetkin tulee otettua mukaan:)

Ja sitte se ennätys meni jälleen uusiksi, 9,1kg. Suurin koskaan.

Ja niin koitti taas kalakerhon kevätreissu aurinkoisissa merkeissä. Tukikohtana meillä oli jälleen Pensarissa sijaitseva mökki. Reissuun lähti tällä kertaa hippasen enempi porukkaa kuin viimeksi, oiskohan ollut reilu parisen kymmentä kaveria, nuorimpien ollessa alle kouluikäisiä. Sauna lämpesi molempina iltoina ja lauantaina meille oli jopa kokattu illallinen. Pääsipähän jokainen ainakin siian makuun, jos ei vesillä onnistanut.

Peten vene laskettiin perjantaina vesille Granvikista puolenpäivän jälkeen ja siitä lähdettiin Heisalan etelä puolta pitkin katselemaan lupaavia Taimen paikkoja. Nämä vedet oli meille molemmille ihan outoja, joten ei voinut muuta kuin kartasta katsottuja paikkoja lähteä tsekkaamaan. Vesi oli kahdesta kolmeen astetta isommalla vedellä ja lahdista löytyi jopa yli kymmen asteista vettä. Tuuli oli käynyt jo miltei viikon lounaasta, joten lähdettiin hakemaan sellaisia lahtia, joihin tuuli keräsi lämmintä pinta vettä ja toivottavasti myös taimenta. No ei sitä taimenta löydetty tai ei se ainakaan meidän lusikoihin ja lottoihin langennut. Vaan useampi hauki kylläkin. Aika hienonnäköisiä mestoja löydettiin, kristallin kirkkaassa vedessä hiekka ja rakkolevä pohja näkyi useamman metrin syvyyteen.

Lauantaina sitten lähdettiin Pensaarista länteen Kirjaisen etelä reunaa myöten, edellis iltana kartalta katsottuja taimen paikkoja kohden. Ainakin yksi sellainen löydettiin, kun illalla kuultiin taimen havainnosta, joka oli juurikin samassa lahdessa kuin me käytiin. Ehdittiin päivän mittaan myös onkia siikaa ja testata Peten tekemiä jerkkejä, Kirjaisten pohjois puolella. Päivän saldo joitakin heukeja ja simppu!

Sunnuntaina lähdettiin jälleen eri suuntaan, tällä kertaa Pensarista hjoiseen Sandöön pohjois puolelle. Taimenta ei enää niin kovin tosissaan jaksettu etsiä, ja päivä menikin rattoisasti siikaongella, grillatessa ja muutamaa haukea kiusatessa.

Petrin tyylinäyte. Omatekoinen jerkki koeuitossa. Ja tässä tulos! 7,3kg lihava ja paksu hauki-mamma. Tämän jälkeen piti vielä kokeilla, ettei tuo ollut tuuri-kala omatekoisella jerkillä ja pari heittoa myöhemmin tuli taas pari kiloinen hauki.

Minun perjantaina nappaama 3,6kg hauki. Tuli lotolla, kuten kaikki perjantain kuusi haukea. Ihan mielenkiintoinen peli, kun samaisella vieheellä Petri nappasi viime syksynä yli neljän kilon meritaimenen.

Lauantain siika-onki tulos. Ensimmäisen setin kun kelasin ylös, perässä tuli myös parin kilon hauki, joka oli kiinnostunut levän peittämästä lyijypainosta sen verran, että puri sitä ja vei lopuksi myös molemmat koukut matoineen. Ja tässä toisessa setissä olikin sit kiinni mun ennätys-simppu:)

Sunnuntaina saatiin vihdoin myös ensimmäinen siikakin. Harmi vaan, että se jäi myös viimeiseksi. Tällä oli painoa 700 grammaa eli ihan kelpo kala. Siika oli aikalailla hakusassa koko reissun. Kaikki venekunnat eivät saaneet ensimmäistäkään, ei vaikka edellis vuosina oli jo paikatkin opittu ja tiedossa. Toisaalta yksi venekunta sai kaksitoista siikaa alle puoleen tuntiin ja sitten syönti loppui/parvi meni ohi, eikä enää ainuttakaan lisää.

Kaiken kaikkiaan loisto reissu, josta ei tapahtumia puuttunut ja säätkin suosivat. Ensi keväänä uudestaan, toivottavasti.

Kello herätti sunnuntai aamuna puoli kuudelta kalalle. Kahvit ja hieman evästä mukaan ja pihalle odottamaan Hannua. Hannun primeralla matka alkaa Halikon suuntaan hakemaan Näsistä. Sieltä sitten Evoa ja Niemisjärviä kohden. Vielä hieman ennen kalapaikkoja tavataan Jaska ja juodaan aamukahvit huoltamolla. Tarkoituksena oli siis pilkkiä kirjolohia. Kaikki ensikertalaisia tässä hommassa. Vieheinä meillä oli pieniä räsäsiä, lottoja, perhoja, morreja, katkoja, toukkia, jne.. Vaan eipä kannata tätä tietoa ylöskirjata, kun ei kalakaan saatu. Jari sen ois jo etukäteen voinut kertoakin, kun oli paikan koe-kalastanut jo aikaa sitten ProPilkillä.

Niemisjärvien jäälle päästiin kymmenen aikoihin ja aloitettiin pilkkiminen. Ensimmäinen kommentti Hannulta oli että nyt ei pojat paljon väsytellä jos kala iskee, kun siimaa jäi kelalle vain pari metriä. Aloitettiin siis reippaasti järvien syvimmiltä kohdilta. No ei siinä kauaa nyitty, kun jo siirryttiin kohti järven toista laitaa ja hieman matalampia vesiä. Jäätä oli kolmisenkymmentä senttiä eli kairaamaankin jouduttiin. Oiskohan ehditty olla jäällä tuntiakaan, kun Jaska alkoi puhumaan jo laavusta, eväistä ja pannukahveista. No eipä muuta kuin kuin nuotiopaikalle makkaraa paistaamaan ja kahveja keittämään.

Jonkin aikaa pilkittiin vielä ensimmäisellä järvellä tauon jälkeen ja sitten jo siirryttiin katsastamaan kahta muuta järveä. Ei nykinyt. Ja kalastajien keskittymiskyky repeili. No ei kai sitä kalaa väkisin saa, niin päätettiin luovuttaa kirjolohen pilkinnässä, juoda loput kahvit ja siirtyä jo kohti autoja. Ei tullut siis kalaa, mutta muuten mukava reissu, kun oli vain pari astetta pakkasta, hyvät eväät ja huonoa juttua riitti koko päivälle. Seuraavaa reissuakin suunniteltiin jo. Puolijoukkueteltta, reilusti retkimieltä ja retkijuomaa mukaan ja yön yli kalareissulle.

Jaskan tyylinäyte. Tuolla jakkaralla ei päässyt selkä rasittumaan. Vaan ei tullut tältäkään reiältä kalaa, tiedä sitten jos mahdollisuudet ois lisäntyneet mikäli pilkki olisi ollut jään alla eikä päällä?

Tarkkaavainen pilkkijä

Joka oli kuitenkin enemmän kiinnostunut toukista kuin kaloista..

Tässä marssitaan jo takaisin autoja kohden.

Jarin kanssa kalassa! Jari lupasi saalistakuun tänään kalalle lähdettäessä, kun pakkasjakson jälkeen tuuli kävi lounaasta, pilvipeite repeili ja aurinko näyttäytyi välillä sekä mittari näytti paria astetta lämmintä. Tapanin päivän "kala-kisaan" Kuljunlahdelle siis lähdettiin nostamaan haukea rannalla oikein urakalla ja kolmisilmäinen mutantti-haukikin oli jälleen tähtäimessä. Vaan eipä ollut kala kuitenkaan niin aktiivinen mitä odotettiin. Molemmat saattiin rannalla yhdet limapuikot ja muutama kappale karkuutettiin, kenties kilpailun luoman kovan jännityksen takia:D No, eipä jäänyt vuoden viimeisellä reissulla kuitenkaan munat pataan ja huonoa läppääkin taas riitti, kun Marko kävi paikanpäällä toteamassa, ettei me mitään kalaa saada. Niin on taas tämän vuoden kalastelut takana ja hetki vietetään koukkuja teroitellessa ja ensi vuoden reissuja suunnitellessa.

Kaksi puikulapäätä!