Lauantai pyydettiin haukea Hannun kanssa pohjois Airistolta, Ruissalon kylpylästä lainatun veneen kanssa. Vuokra veneestä oli ihan kohtuullinen, viis egeä. Keli oli loistava, aurinko paistoi, ei juuri tuullut ja aaltoakin oli vain nimeksi. Käytiin yhteensä yli kahdeksan kilometrin lenkki soutaen vesillä. Minä kalastin sinnikkäästi koko päivän perholla, laihoin tuloksin. Takaisin tullessa luovuinkin siitä puuhasta, totesin etten vaan osaa. Pitää pyytää Jarskia kesällä opastamaan hieman. No en ehtinyt montaa heittoa heittää puna-valkoista suspia, kun sain jo nostaa pari kiloisen hauen veneeseen. Siihen jäikin lauantain saalis. Mukava päivä muuten uusilla vesillä ja grillatakin ehdittiin. Täytyy tuolla joskus uudemmankin kerran käydä, sen verran hyvännäköisiä haukipaikkoja oli.

No jotain hyötyä tuosta reissusta muutenkin oli. Sunnuntain viehe valinta oli helppo, lauantaina ja edellisenä viikonloppuna hyväksi todettu puna-valkoinen suspi sai jatkaa pyynnissä. Sunnuntaina oli tarkoitus hakea Pepen vene Kuusiston telakalta ja kalastella matkalla Paraisille Pepen mökille, mihin se vene oli tarkoitus ajaa. Vaan toisin kävi, moottorin perä oli telakan pihalla levällään ja siipiratas vaihtamatta. Vene olisi valmiina vasta ensi viikolla, joten lähdettiin sitten autolla kohti Paraista.

Vesille päästiin puoli kahden aikoihin ja ensimmäinen tärppi ja hauki tuli jo venelaiturin viereisestä lahdesta. Alku näytti siis hyvältä. Muutama haukilahti, pari haukea ja kahvitaukoa myöhemmin suunnattiin takaisin laituriin poimimaan Katri kyytiin ja sitten mökille askartelemaan Pepen ja Katrin hääpaikka opasteita. Jonkin aikaa niiden parissa piiperrettiin, lähinnä Pepe, minä keskityin paskan puhumiseen ja puiden katseluun.. No siinähän tuli nälkä, onneksi Katri oli varannut mukaan pari pakettia makkaraa, salaattia ja patonkia. Ruuan jälkeen haettiin Katrille spraymaalit autolta, niin että se pääsi taitelemaan opaskylttejä ja minä ja Pepe päästiin vielä hetkeksi kalalle.

4,5kg. Tämä oli suurin keväällä pyydetty hauki mulle.

Alku oli taas hyvä, heti mökkilaiturin vierestä ensimmäinen puikkari veneeseen ja takaisin kasvamaan. Siitä pöräytettiin hieman etiäpäin seuraavaan paikkaan. Tuuli kävi suoraan lännestä ja meidän oli helppo lasketella tuulen mukana pohjois-puolen kaislikkoista ja matalaa rantaa. Tätä rantaa ei oltu niin paljon kalasteltukaan aiemmin, ei varsinkaan niin pitkälle mitä nyt.

Monia maapallo- ja kaislatärppejä myöhemmin jytisi oikein kunnolla. Nyt oli kiinni ainakin kolme kiloinen. Sitten lähti kunnon veturi liikenteeseen. Siimaa oli ulkona ainakin parikymmentä metriä ja hauki veti siimaa sivuttaissuunnassa meihin nähden näyttäytymättä lainkaan. Vapa meni mutkalle, jarru valitteli välillä ja kala pysytteli veden alla. Nyt sen punnitsin näkemättä jo kuusi kiloiseksi. Ei ollut mikään puikkari. Tuuli pukkasi meitä edelleen rantaa pitkin ja kala tuli välillä mukana ja välillä se otti spurtteja, edelleen kokonaan pinnan alla. Nyt alkoi jo jännittämään, millainen peto veden alla olisikaan. No kauaa ei tarvinnut sitä miettiä, kun kala päätti ottaa näyttävän spurtin kohti pintaa ja siihen päälle komean hypyn, niin että koko komeus oli veden päällä. Ainakin kahdeksan kiloa! Nyt oli kala kasvanut jo kolmesta kilosta kasiin ja se oli edelleen kaukana meistä.

Pepe kaivoi kameran esiin ja päätti, että tästä täytyy saada väsytysvideo. Vene ajelehti edelleen tuulen mukana ja päätettiin, ettei ankkuria lasketa lainkaan. Oli turha ottaa riskiä, että kala sotkeutuisi ankkuriköyteen ja karkaisi, kun oltiin jo aika liki rantaa ja moottori oli nostettu ylös jo hyvän aikaa sitten. Pikku hiljaa oltiin rannassa ja siima alkoi lyhentyä ja kala tulla likemmäs. Aina kun ajatteli, että pian se väsyy, tulee pintaan ja kellahtaa niin se otti uuden spurtin. Ei väsyttänyt haukea lainkaan, oli edelleen oikein hyvissä voimissa. Kalastajan jalat tahtoi olla jo aika pehmeät.. Viimein siima lyheni muutamaan metriin, päätettiin laittaa kamera sivuun ja koittaa jos hauki-mamma tulisi vaa-alle ja kuvaan. Ensimmäinen yritys meni vielä reisille, kun hauki säikähti laukapihtejä ja syöksyi lyhyesti. Seuraava yritys jo onnistui, pihdit saivat hyvän otteen alaleuasta, mutta hauki rimpuili edelleen viimeisillä voimillaan vastaan. No eihän se siitä enää millään irti rimpuillu, kun Pepellä oli hyvä ote gripistä ja samassa kala oli jo veneessä. Nyt se punnittiin käsin ja silmillä jo kympiksi! Perhana mikä krokotiili! Aikamoinen fiilis! Puntari kaivettiin esiin ja painoksi saatiin 9,1kg. Ei mennyt vieläkään kymppi rikki, mutta mielettömän vastuksen antoi ja todella komea hauki oli muutenkin. Pari kuvaa ja hauki takaisin veteen. Nyt piti istahtaa veneessä ja vetää pari kertaa henkeä oikein kunnolla. Oli hervoton olo vieläkin.

Vielä ehdittiin muutama heitto heittää ja yksi hauki pyytää, ennen kuin Katri soitteli ja ilmoitti että nyt vois olla aika lähteä. No siltä se jo tuntuikin. Hieno iltapäivä vesillä ja ennätyskala plakkarissa. Kaikki kalat tuli samalla valko-punaisella suspilla, joka ei viime syksynä tahtonut kelvata lainkaan hauelle, mutta nyt keväällä on osoittautunut oikein hyväksi ottipeliksi. Keskiviikkona koitetaan uudelleen siirtää Pepen venettä, ja voihan se olla että kalastusvehkeetkin tulee otettua mukaan:)

Ja sitte se ennätys meni jälleen uusiksi, 9,1kg. Suurin koskaan.